Mitkä ovat maan ISO-tunnus, suuntanumero ja verkkotunnus?

Näin se toimii

Jokaisella maalla ja monella alueella on kansainvälisessä ISO 3166-1 -standardissa kolme tunnusta: kaksi kirjainta (FI), kolme kirjainta (FIN) ja kolme numeroa (246). Lomakkeet, passit, osoitetarrat ja ohjelmistot käyttävät niitä, jotta maa ei riipu nimestään yhdellä kielellä. Numerot ovat samat kuin YK:n M49-tunnukset, joten ne toimivat myös siellä, missä latinalaisia kirjaimia ei käytetä.

Puhelinten suuntanumerot tulevat toisesta standardista, ITU-T E.164:stä, eivätkä ne vastaa maita yksi yhteen: +1 on yhteinen Yhdysvalloille, Kanadalle ja suurelle osalle Karibiaa, jotka erotetaan kolminumeroisella aluetunnuksella (+1 684 on Amerikan Samoa), ja +44 kattaa Yhdistyneen kuningaskunnan ja kruunun alueet. Kun soitat ulkomailta Suomeen, valitse sen maan ulkomaantunnus, jossa olet (useimmissa Euroopan maissa 00, Pohjois-Amerikasta 011), sitten 358 ja numero ilman kaukotunnusta: 040 123 4567 on +358 40 123 4567.

Maiden verkkotunnukset ovat enimmäkseen samat kuin kaksikirjaiminen tunnus (.fi, .de), yhtä tunnettua poikkeusta lukuun ottamatta: Yhdistynyt kuningaskunta on ISO 3166:ssa GB, mutta sen verkkotunnus on .uk. Tunnukset muuttuvat harvoin, kun maa syntyy tai vaihtaa nimeään; soittamisen säännöt muuttuvat useammin. Lähteet ja viimeisimmän tarkistuksen päivä ovat taulukon alla.

Ilma-aluksilla on vielä oma tunnuksensa. ICAO:n liitteen 7 mukaan jokainen rekisteritunnus alkaa rekisteröintivaltion kansallisuustunnuksella, joka on otettu maan ITU-radiokutsutunnussarjasta: OH- on Suomi, G- Iso-Britannia, D- Saksa ja N Yhdysvallat, joka ei käytä yhdysmerkkiä. Pisin sopiva tunnus ratkaisee, joten B-HNR on Hongkong, kun taas pelkkää B-:tä käyttävät Kiina ja Taiwan. Tunnus kertoo rekisterin, ei omistajaa eikä sitä, missä kone lentää.