Mitä nimiä sävelillä on eri kielissä?

Näin se toimii

Länsimaisessa musiikissa jokainen oktaavi jaetaan kahteentoista yhtä suureen askeleeseen, joita kutsutaan puolisävelaskeliksi. Oktaavia ylempi sävel on kaksinkertaisella taajuudella, joten jokainen puolisävelaskel kertoo taajuuden samalla luvulla, noin 1,0595:llä. Sävelet kiinnitetään yhteen vertailuääneen: keski-C:n yläpuolella olevaan A:han (A4), joka on yleensä 440 Hz.

MIDI-numeroa m vastaavan sävelen taajuus on f = A4 × 2^((m − 69) / 12), missä A4 on vertailuäänen taajuus ja 69 on A4:n MIDI-numero. Esimerkiksi keski-C on MIDI 60, joten f = 440 × 2^(−9/12) ≈ 261,63 Hz. Kahden taajuuden väli mitataan senteissä, 1200 × log₂(f₂ / f₁): yksi puolisävelaskel on 100 senttiä ja oktaavi 1200.

Tämä on tasavireisyyttä, jota pianot ja useimmat nykysoittimet käyttävät. Muut virityssysteemit, kuten puhdas vireys, asettavat sävelet muutaman sentin eri kohtiin. Oktaavien numerointi noudattaa tieteellistä sävelkorkeusmerkintää, joten keski-C on C4. Saksalaisessa ja pohjoismaisessa järjestelmässä sävel B on nimeltään H ja B-bemolli on nimeltään B.