Miten morsekoodia kirjoitetaan, soitetaan ja kuunnellaan?

Näin se toimii

Morsekoodi kirjoittaa jokaisen kirjaimen lyhyinä ja pitkinä merkkeinä: pisteinä ja viivoina. Kansainvälisen morsekoodin määrittää ITU-R:n suositus M.1677-1. Sen ajoituksessa on yksi yksikkö: piste kestää yhden yksikön, viiva kolme, kirjaimen sisäinen väli yhden, kirjainten väli kolme ja sanojen väli seitsemän.

Nopeus lasketaan sanoina minuutissa (WPM) vakiosanalla PARIS, joka on sanavälinsä kanssa täsmälleen 50 yksikköä pitkä. Yksi yksikkö kestää siis 1,2 / WPM sekuntia: nopeudella 20 WPM piste kestää 60 ms ja viiva 180 ms. ARRL:n standardoima Farnsworth-ajoitus lähettää kirjaimet merkkinopeudella c mutta pidentää välejä niin, että koko viesti etenee hitaammalla nopeudella s: sana saa lisää ta = (60c − 37,2s) / (sc) sekuntia, joka jaetaan kirjain- ja sanavälien kesken suhteessa 3 : 7.

Vastaanotto tapahtuu tällä laitteella. Äänestä työkalu mittaa äänen voimakkuuden lyhyissä paloissa (Goertzelin menetelmä), valosta kameran kohdeneliön kirkkauden jokaisessa kuvassa. Kummassakin se päättelee, milloin signaali on päällä, erottaa pisteet ja viivat pituuksiensa perusteella, joista saadaan myös nopeus, ja lukee tauot kirjaimiksi ja sanoiksi; oma sähkötyksesi luetaan samoin. Kamera näkee noin 30 kuvaa sekunnissa, ja piste tarvitsee niistä noin kolme, joten valo on luotettava noin nopeuteen 0,4 × kuvanopeus WPM: 12 WPM 30 kuvalla sekunnissa.

Vilkkuva valo voi laukaista kohtauksia. Saavutettavuussääntö WCAG 2.3.1 sallii yli kolme välähdystä sekunnissa vain pienellä alueella, joten merkkilamppu pysyy sen alle ja suuri valo vilkkuu enintään 5,5 WPM:n nopeudella. Koko näytön välähdys rikkoo sääntöä ja kysyy aina ensin. Ä, Å, Ö, Ü ja Ñ eivät kuulu ITU-koodiin; työkalu käyttää niiden yleisiä merkkejä ja merkitsee ne.